keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Ohops!

Tuossa heräilin hetki sitten ja ihmettelin että mitähän minä olen eilen syönyt kun maha on niin kipeä. Sen enempää ajattelematta nousin, menin vessaan ja vasta pyyhkiessä huomasin vatsakivun todellisen luonteen. "Jaaaaa, menkat alkoi!"

Kuva

En odottanut niitä ihan vielä alkaviksi. Viime kierrossa kun olin neljä päivää ilman lugeja ennen vuodon alkamista, nyt vain kolme (tai no, lähinnä kolme ja puoli).

Mutta ei haittaa. Nyt päästään vaan nopeammin seuraavaan kiertoon. Tämä kierto menee siis täysin luomusti polin joulutauon vuoksi, ensi kierrossa sitten vihdoin se toinen inssin. Miehen kanssa ollaan jo vähän juteltu IVF-jonoon menostakin, tai siis lähinnä millä aikataululla sinne mentäisiin. Mutta siitä enemmän sitten joskus myöhemmin!

maanantai 23. joulukuuta 2013

Pikapikapikapika

Todella nopea postaus.
 
Testasin siis jo eilen aamulla, olen vaan ollut niin joulutouhuissani etten ole millään ehtinyt/jaksanut koneelle. Nytkin vaan todella nopea visiitti.
 
Mutta siis eipä ole mitään mieluista kerrottavaa, muuten varmaan olisinkin tullut hetimmiten kertomaan.
 
Negan siis testasin ja luget lopetin. Oikeastaan unohdin pistää lauantai-iltana, joten lauantaiaamu jäi viimeiseksi lugeksti. Joten jälleen kerran, vuotoa odotellessa. Mutta ei ollut mitenkään yllätys!
 
Nyt miehen viekkuun nukkumaan!

Joulukortti teille!

perjantai 20. joulukuuta 2013

Neljä yötä jouluun on, laskin aivan itse...

"Se olisi jouluaatto ja minulla kp25 sekä dpo10. Hiukan ennen uutta vuotta siis odottelen tätiäkin jo kylään. Mutta nyt ei ajatella sellaisia, vaan nautitaan ja ollaan rauhassa. Jos ensi vuonna ei enää oltaisikaan kaksistaan..."

Maanantaina 24.12.2012.

Kuva

Noh, ollaan kaksitaan kuitenkin. Toki meillä on molempien perheet ja kaverit, mutta omana perheenä olemme vielä ihan vain kahdestaan. En tiedä uskaltaako sitä enää ajatella ensi vuodeksi samoin. Jos ensi vuonna ei enää oltaisi kahdestaan? Mutta ehkä ollaankin. Jostain syystä on sellainen fiilis, että todennäköisemmin olemme kahdestaan kuin kolmestaan.

Mutta en minä nyt erityisen masentunut ole tästä tilanteesta. Odotan joulua silti ihan innolla. Vielä on paketoimista ja vähän siivoamista, mutta muuten homma alkaa olla pulkassa.

Tiputtelu alkoi eilen, nyt en ole varma tuleeko se kuivista limakalvoista vai onko se ihan tätä minun "normaalia" tiputtelua. Mutta kai tässä silti on vielä pieni mahdollisuus saada plussatesti aikaiseksi joululahjaksi...?

tiistai 17. joulukuuta 2013

No mitäpä tänne?

Niin. Samankaltaisia oireita alkanut ilmetä, kuin viime kierrossakin tähän aikaan. Finnejä, rinnat tosi kipeät ja valkovuotoa. Eli en jaksa elätellä mitenkään erityisen suuria toiveita. En minä toivoa täysin heitä, mutta pyrin jatkamaan tätä neutraalia menoa ja ajattelemaan mahdollisimman vähän.

En edes halua kirjoittaa tätä, mutta kirjoitetaan nyt. Ette sitten ala hehkuttaa! Tänään aamulla oli suussani yht' äkkiä outo raudan maku. Enkä usko että olisin mitään metallistakaan lääppinyt tms. Tiedä sitten. En kyllä tahdo uskoa että jo tässä vaiheessa voisi jotain tuollaisia raskausoireita tulla.

Kuva

Reissumme meni todella kivasti. Oli mahtavaa irtautua arjesta täysin!

Edellisessä Haaste-postauksessa mainitsin blogiprojektista ja nyt varmaan voi siitä kertoa enemmän. Aloimme kirjoittaa hyvän ystäväni Nellie Garotan kanssa uutta yhteistä blogia, nimeltä Sirottumia. Sen aiheena on tiivistetysti "Parhaimmat ystävät, endometrioosi ja vauvakuume". Siitä blogista enemmän linkkiä klikkaamalla. ;)

Pitkästä aikaa haaste

Kiitos tästä haasteesta S1N1!

Haasteen säännöt:

    1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
    2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
    3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
    4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
    5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
    6. Kerro kuka sinut haastoi. Ei takaisin haastamista.

Yksitoista asiaa minusta:

1. Opiskelen tällä hetkellä uutta alaa.
2. Pidän kahvista, vaikka pyrin juomaan sitä mahdollisimman vähän.
3. Minulla on menossa pieni blogiprojekti, josta kerron ehkä myöhemmin lisää.
4. Niskani kipeytyvät helposti.
5. Tykkään saunoa.
6. Odotan innolla tulevaa joulua.
7. Jouluvalmisteluni ovat täysin vaiheessa, mutta teen sen verran kun ehdin.
8. Nykyisessä työpaikassani on hyvä työilmapiiri.
9. En ole vielä ostanut kaikkia joululahjoja.
10. Pidän leipomisesta, mutta viime aikoina olen senkin suhteen hieman laiskistunut.
11. Vihaan tiskaamista! Onneksi meillä on astianpesukone.


Kysymykset minulle:

1. Kissa/koira/et pidä eläimistä?
Koira, vaikka meillä on itsellä kaksi kissaa.

2. Paras muisto lapsuudestasi?
Elokuvien kuvaaminen kavereiden kanssa.

3. Mitä et tule ikinä tekemään äitinä?
Aika paha! Öö. En tule pakottamaan lastani harrastamaan mitään tiettyä.

4. Montako kirjaa olet lukenut tänä vuonna?
Varmaan kaksi tuli luettua kesän aikana.

5. Sauna vai pitkä lämmin suihku?
SAUNA!

6. Kahvi vai tee?
Kahvi vaikka teetä juonkin enemmän.

7. Raskausarpia vai välilihan leikkaus/repeämä?
Raskausarvet.

8. Oleko tyytyväinen painoosi?
Olen vaikka sitä on tullut muutama kilo lisää.

9. Lempiharrastuksesi?
Nykyään salilla käyminen, lapsena pidin tanssista.

10. Usko, toivo vai rakkaus?
Rakkaus.

11. Mies- vai naisgynekologi?
Naisen kanssa on jotenkin luontevampi olo.


Minun 11 kysymystä:

1. Suurin pelkosi?
2. Paras piirteesi?
3. Huonoin piirteesi?
4. Kauanko olet seurustellut?
5. Miehesi huonoin piirre?
6. Mitä yhteistä sinulla ja miehelläsi on?
7. Miehesi paras piirre ulkonäöllisesti?
8. Mitä ajattelet juuri NYT?
9. Mitä olet syönyt viimeksi?
10. Mitä haluaisit syödä seuraavaksi?
11. Miksi aloit kirjoittaa blogia?

Minä haastan:


No ei ole yhtätoista, mutta aika monta kuitenkin. :) Toivottavasti jokainen jaksaa ottaa haasteen vastaan!

perjantai 13. joulukuuta 2013

Radiohiljaisuus

Tulinpa vaan nopsaan ilmoittamaan, että ollaan miehen kanssa lähdössä viikonlopuksi pienelle reissulle, joten pieni blogihiljaisuus on edessä.
 
Kuva
 
Mutta ei hätää, I'll be back! ;)
 
Oikein rentouttavaa viikonloppua kaikille teille!

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Hyvä ja tärkeä asia!

Haluan nyt omalta osaltani tuoda tietoisuuteen yhtä erittäin tärkeää asiaa. Tarkoitan tietenkin Uusi lastensairaala 2017 -hanketta.


Mielestäni on todella tärkeää saada Suomeen uusi ja entistä ehompi lastensairaala, vanha kun alkaa olla juttujen mukaan aika heikossa kunnossa. Itse ajattelen niin, että me tai joku läheisemme saattaa tulevaisuudessa tarvita tätä sairaalaa, joten pyrin saamaan jokaisen tuttuni lahjoittamaan edes sen 5€ tälle hankkeelle.

Viikko sitten uutisoitiin kuinka peliyhtiö Supercell lahjoitti 3,4 miljoonaa euroa. Potin takana oli Supercellin työntekijät.


Ja tänään S-ryhmä on ilmoittanut lahjoittavansa miljoona euroa hankkeelle, samalla haastaen kaikki asiakasomistajat mukaan lahjoittajiksi. S-ryhmän lahjoitus nosti kokonaissumman siis jo 14,7 miljoonaan. Melkein puolet tavoitteesta on kerätty! (Edit. Summa saatiinkin näköjään päivitettyä nettisivuille heti, kun olin postauksen julkaissut.)

Itse osallistuin pari viikkoa sitten järjestettyyn hyvätekeväisyyshuutokauppaan, lahjoittaen lastensairaalalle yhteensä 55€. Ja tarkoituksenani on lahjoittaa tulevaisuudessa vielä enemmänkin.

Nytkin Uusi lastensairaala 2017 -hankkeen nettisivuilla on ihan loistava joululahjaidea niille, joilla on jo kaikkea. Voit tehdä heidän nimissä lahjoituksen:


Kai teistäkin jokainen tekee edes pienen lahjoituksen?

Miettikää: jos jokainen suomalainen lahjoittaisi vain euron, saataisiin kasaan 5,4 miljoonaa. Jos jokainen suomalainen lahjoittaisi 2€, saataisiin kasaan jo 10,8 miljoonaa euroa!

tiistai 10. joulukuuta 2013

Sanasto

Jokin aikaa sitten kaverini tuli sanoneeksi, että hän ei ole löytänyt hyvää sanastoa liittyen lapsen yrittämiseen. Minä olen useamman kerran saanut (huom, saanut!) hänelle suomentaa jotain termejä ja lyhenteitä.

Nooh, nytpä tempaisin ja tein oman sanaston! Se löytyy tuolta yläpalkista tai tästä linkistä.

Kuulisin mielelläni mielipiteitä!

Olen saattanut unohtaa jotain oleellista tai siellä voi olla virheitäkin. Tuo minun sanasto siis käsittelee niin yritystä kuin lapsettomuuttakin.

Dpo vai pp?

Tässäpä tulin pohtineeksi, pitäisikö minun nyt laskea päiviä dpo:n vai pp:n mukaan?

Eli siis vielä nämä termit suomennettuna:
dpo = days past ovulation = päiviä ovulaation jälkeen
pp = piinapäivä (sille ei kai ole muuta termiä?)

En siis testannut ovulaatiota, mutta kyllä se kaiken järjen mukaan sunnuntaina tapahtui. Tai lauantaina...?

Kuva (pohja)

Viime kierrossa laskin dpo:n mukaan, vaikka en sillonkaan ovista testannut. Nyt kuitenkin mietin, että ehkä minun pitäisikin laskea pp:tä. Sitähän yleisimmin käytetään IVF/ICSI -hoidoissa.

Tai sitten en laske minkään mukaan. Tiedän kuitenkin testipäiväni, eikä se muuksi muutu vaikka laskisin mitä ja miten. ;)

maanantai 9. joulukuuta 2013

Unelmia

Usein törmään ihmisiin jotka unelmoivat suurista asioista ja saavutuksista. Lähinnä ajattelen urheilijoita, näyttelijöitä ja muita vastaavia. Kun heiltä kysyy tavoitteista, ne ovat aika usein suuria. Joku toivoo olevansa vielä joskus maailmanmestari, joku toivoo saavansa kansainvälisen uran ja joku taas keittokirjasopimuksen. Omaan silmään vielä tuntuu siltä, että nämä ihmiset myös saavuttavat nämä haaveilemansa asiat ja paljon muutakin.

Kuva

Entäs sitten esimerkiksi minä? Olen ihan tavallinen ihminen, en haaveile kovin erikoisista asioita. Haaveilen perheestä ja omasta kodista. Haaveilen siitä, että joskus saisimme kokea ihan tavallista arkea perheenä. Haaveilen mukavasta työpaikasta ja siihen liittyen tällä hetkellä myös uudesta ammattitutkinnosta. Haaveilen että joskus saisimme hankittua myös koiran.

Kuva

Olemmeko siis liian kunnianhimottomia kun emme saavuta edes näitä tavallisia asioita?

Sen sijaan saamme tehdä kaikkemme että pääsisimme edes askeleen lähemmäs niiden toteutumista. Edes yhden. Tälläinen vastakkainasettelu tuntuu välillä myös aika epäreilulta... Mutta sitä se elämä on. Epäreilua. Hyvä kun sen hyväksyy nyt, eikä rämmi missään epäreiluuden ilmapiirissä.

Mutta totta on se, että jotkut ihmiset vaan pääsevät helpommalla. Toki meillä kaikilla on huolemme, murheemme ja ongelmamme, mutta realistisesti ne vaan ovat toisilla suurempia kuin toisilla. Aina.

lauantai 7. joulukuuta 2013

Selvisin, wohoo!

Nyt voin ylpeänä taputtaa itseäni selkään. Selvisin Pregnylin pistämisestä pyörtymättä, eikä alkanut edes heikottaa. Hyvä minä!
 
Kuva
 
Olikohan se seurasta kiinni? Viime kierrossa mies oli minun seurana, tällä kertaa pyysin kaveriani seuraksi, koska mies oli harrastuksissaan. No jaa, tuskin sentään. ;) Taisin vain olla itsevarmempi, viimeksikin siitä sitten loppujen lopuksi ihan kunnialla selvisin.
 
 
Crinone jäi sitten apteekin hyllylle. Päätin käyttää Lugesteronia, sitä kun reseptiltä löytyy vielä useampi pakkaus. Kyselin apteekista jotain kuivumista estävää ainetta ja sen tuloksena ostin Ceridalin Lipolotion -öljyä (tästä öljystä myös muutamat minulla vinkkasivatkin). Sitä voi käyttää koko kehoon, myös limakalvoille. Farmaseutti kehotti käyttämään tätä joko lugen pistämisen jälkeen tai sitten ihan eri aikaan vuorokaudesta.
 
 
Katsotaan onko tästä mitään apua. Luget ajattelin aloittaa huomenna illalla.
 
Tänään meillä onkin sitten "treffi-ilta". ;) Pitänee ehkä keksiä jotain pientä maustetta, ettei mene liian suorittamiseksi.

torstai 5. joulukuuta 2013

V*tuiksi meni sekin

Kuten vähän pelkäsinkin, joten ei se nyt ihan yllätyksenä tullut.

Kävin siis heti aamusella ultrassa, limakalvo oli 7mm ja johtofolli jo 20mm. Eli inssi jää tekemättä.

Kuva

Sen sijaan siis kotiyhdynnät. Lääkäri määräsi minulle kuitenkin Pregnyllin tehostamaan ovista, tänään vielä pistän kerran Gonalia ja huomenna illalla sitten Pregnyl. Yhdyntöjä lauantai-iltana ja sitten sunnuntaina.

Kerroin lääkärille myös tuosta Lugesteronin aiheuttamasta limakalvojen kuivuudesta. Hän sitten suositteli vaihtamaan lääkityksen Crinone-emätingeeliin, sanoi sen vain olevan vähän arvokkaampaa. Totesin ettei se sitten niin tarkkaa ole minkä hintaista se lääke on. Nooh, minäpä menin sitten äsken googlettamaan tämän Crinonen hinnan...

Kuva

85€ / paketti, joita tarvitsisin kaksi!!!

Voi huh, huh... Sanonpa vaan.

Kyllä pohdin tarkkaan ostanko tuota vai en. Ei ole kuitenkaan mitään varmuutta että tuo lääke auttaisi, eikä meillä ei ole nyt mitään "oikeita hoitojakaan" käynnissä. On se vaan aika kova hinta, varsinkin kun vertaa 17€ maksavaan Lugesteroniin!

Minulla olisi kyllä lugeja vielä reseptillä. Joten vaihtoehtoisesti voisin käyttää niitä vaikka vain kerran päivässä (viime kierrossa käytin aamuin illoin) tai sitten en käytä mitään. Pitää kysyä vielä miehenkin mielipide.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Tasapainossa

Tuolla Kaksplussan puolella tuli puheeksi reilu viikko sitten naisten "oman alueen huolto". Pidetään bakteerit ja hiivat poissa, pysyy hyvä tasapaino myös alakerrassa.

Kuva

Itse en ole ikinä käyttänyt mitään Lactalia tai vastaavaa, vaikka niitä mainoksia usein olen nähnyt. Nyt kuitenkin päätin varmistaa, että alakerran ph-tasapaino on kunnossa seuraavaa inssiä ajatellen. On sitten hyvät olot siellä hedelmöittyä.

Hain perjantaina uuden satsin Gonal-F:ää ja samalla päätin ostaa myös Lactalia. Siinä hyllyn edessä sitten tutkin valikoimaa ja huomasin vähän edullisemman vaihtoehdon, Multi-Gynin. Heidän tuoteperheestä löytyi FloraPlus, mikä sopi minun tarpeisiin.

Kuva

Lactaliin verrattuna tämä oli siis hieman edullisempi ja kun Lactalilla on 7 kerta-annosta, Multi-Gynillä on vain 5. Aloitin perjantaina ja käytin joka ilta eiliseen saakka.

Täältä löytyy hyvä taulukko eri Multi-Gyn tuotteista ja mihin oireisiin niitä tulisi käyttää. Itse käytin tätä nyt "sokkihoitona" eli kuten hiivatulehduksen kohdalla tulisi käyttää.

Huomenna onkin sitten ulta heti aamulla, kuulee minkä tuomion he antavat inssin suhteen.

perjantai 29. marraskuuta 2013

Tahattoman lapsettomuuden vertailuja

Hoidoissa olevat lapsettomat vs. Muut lapsettomat

Joillain pareilla se vuoden yrittämisen raja ylittyy ja he eivät siltikään hakeudu hoitoon tai edes tutkimuksiin. Meille on aina ollut itsestään selvää että teemme (ainakin lähestulkoon) kaikkemme, että lapsen saisimme. Mutta näin ei ole kaikilla. Ymmärrän kyllä että jotkut eivät halua hedelmöityshoitoihin, ovathan ne rankkoja niin keholle kuin mielellekin. Mutta mielestäni jokaisen parin olisi hyvä selvittää edes mikä on vialla. Jos siis vikaa löytyy. Silloin se mieli hoitioihin menostakin voi muuttua.


Selittämättömät vs. Muut

Itse pystyn samaistumaan niin selittämättömiin lapsettomiin, kuin myös niihin joista on löytynyt jotain vikaa. Toki jokainen sairaus ja haitta on aina erilainen. Selittämättömät toisaalta toivovat että jotain vikka löytyisi. Jotain mikä sitten voitaisiin korjata. No näin kävi minulle, paitsi että minun vikaa ei voida pysyvästi korjata. Toisaalta tieto endometrioosista helpotti, mutta toisaalta tulen varmaan aina pohtimaan olisiko raskaus alkanut nopeammin (vaikka heti ensimmäisestä inssistä), jos meissä ei olisikaan mitään vikaa. Eli selittömättömänä haluat että jokin selitys löytyisi ja sitten kun se löytyy, miettii olisiko sittenkin helpomaa selittämättömänä.

Kuva

Stressaajat vs. Stressaamattomat

Aaah, stressi! Yksi suurimmista keskustelunaiheista, tästä olen useamman kerran jo kirjoitellut. Usein stressaamattomat ihmiset (tai ainakin niin luulevat) uskovat juuri sen stressamattomuuden olevan se avain pois lapsettomuudesta. Mutta entäs sitten ne jotka stressaavat aina ja ikuisesti, ja tulevat ensimmäisitä kierroista raskaaksi? Entä ne jotka lopettavat aktiivisen yrittämisen, eivätkä siltikään tule raskaaksi? Täysin stressitöntä elämää ei kuitenkaan pysty elämään. Niin se vain on. Ja mielestäni pieni stressi on täysin tervettä, se tarkoittaa sitä että välittää.


Lapsettomat vs. Pidemmän ajan lapsettomat

Mielestäni on vielä melko oikeutettua vertailla alle vuoden yrittäneitä ja lapsettomia keskenään. Mutta sitten lapsettomien vertailu keskenään, verraten heidän yritysaikaansa ei ole enää oikeutettua. Tai se on ainakin epäreilua. Varmasti joku 5 vuotta yrittänyt ja niistä 3 vuotta hoidoissa ollut on kokenut paaaljon enemmän kuin esimerkiksi me, mutta lapsettomuudesta tässä silti molemmat kärsitään. Olisi paljon mukavampaa jos voitaisiin vain tukea toisiamme ja jättää se "kärsimyksen" vertailu johonkin muuhun aiheeseen.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Itsenäisyyspäivä ja joulu

Itsenäisyyspäivä:

Eilen kun katsoin tätä kiertoa vain tietokoneen kalenterista, ajattelin että ihan hyvin inssi saadaan ajoitettua. Kun soitin iltapäivällä polille ja samalla tietenkin kaivoin esiin sen "oikean kalenterin", huomasin että hemmetti, se oletettava inssipäivähän on Itsenäisyyspäivä!

Kuva

Hetken tätä sitten pohdimme hoitajan kanssa puhelimessa ja päädyimme seuraavaan suunnitelmaan: aloitan piikitykset vasta perjantaina (kp4), menen ultraan 5.12. ja toivotaan että näin saadaan folli jaksamaan maanantaihin 9.12. saakka, jolloin tehtäisiin inssi.

Kuva

Joulu:

Mikäli inssiin päästään suunnitellusti, minun testipäiväni on 23. tai 24.12. Eli meidän on mahdollista saada se maailman paras joululahja! Oikeastaan inssiä tai ei, noina päivinä se lahja joka tapauksessa tulee jos on tullakseen.

Eli meillä voi olla edessä huippujoulu tai vain normijoulu.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Ei riittänyt 25 pettymystä

Pikainen postaus.
 
Alkoihan se vuoto sitten viimein tänään aamulla. Eli neljä päivää mentiin lugejen lopetuksen jälkeen. Eilen jo vähän väliä jomotteli aika voimakkaasti, mutta kun nyt aamulla heräsin, niin kipu oli ihan selkeä. Tiesin että vessaan kannattaa mennä kuukuppi mukana ja oikeassa olin. Hanat aukesi.
 
Kuva
 
Panadolia vaan naamaan ja menoksi!
 
Kohti uutta yrityskiertoa (numero 27) ja uutta inssiä (numero 2).

maanantai 25. marraskuuta 2013

*huoh*

Tämä on taas niin tätä!

Kaipaisin ehkä jotain kannustavia sanoja, mutta en tiedä itsekään mitkä sanat tätä turhautuneisuutta helpottaisia. Tuskin mitkään. Eli turhauttaa vielä enemmän!

Toisaalta haluaisin kuulla kannustusta siitä, että kyllä se nega voi vielä plussaksi muuttua. Mutta toisaalta taas en. Koska ei se mihinkään muutu, tiedän sen!

Kuva

Turhautuneisuus on siis päivän sana.

Vuoto ei ole vieläkään alkanut, nyt siis jo neljäs päivä ilman lugeja. Voin kertoa, että sitten kyllä ottaa päähän ja rankasti, jos luget vielä menee ja pitkittää kiertoakin! Ihan kuin ei riittäisi että ne saivat jo tämän idiootin luulemaan vaikka ja mitä...

Noin, toivottavasti päivän itsesääliannos tuli siinä.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Negatiivista

Tuntuu oudolta ja jopa syylliseltä kun reagoin negatiiviseen testitulokseen näin tyynesti. Odotukset oli kuitenkin niin korkealla ja odotin pettymyksen olevan valtava. Totta kai petyin, totta kai halusin tuloksen olevan jotain aivan muuta. Mutta reagoin näin.
 
Toki se suru voi tulla taas muutaman päivän viiveellä, kuten monta kertaa aiemminkin. Mutta sen näkee sitten jos/kun se tulee.
 
Toisaalta taas olen niin tottunut tuohon negatiiviseen tulokseen. Voiko siihen testiin muka tulla jotain muuta kuin vain yksi viiva? Olen nähnyt monilla muilla siihen tulevan myös toisen viiva, mutta en ikinä itselläni. Joten eihän tämä mikään yllätys ollut! Minun testeihin tulee aina yksi viiva, niin se vain on.
 
Kuva
 
Iso kiitos kaikille tsempeistä! Olen aivan varma että testin tulos ei tule enää muuttumaan. Oireet ovat hävinneet hyvää vauhtia, vuotoa odotellessa.

perjantai 22. marraskuuta 2013

Testasin

Mitäpä sitä kiertelemään:
 
testasin saman tien kahdella testillä ettei vaan jää arvailun varaa ja kaksi pudasta negaahan sieltä tuli!
 
Luulin että purskahtaisin heti itkuun, mutta olen ihan turta... En oikein tiedä mitä ajattelisin. Toisaalta osasin odottaa tätä. Koko eilisen päivän ajan mun plussafiilis muuttui enemmän ja enemmän negafiilikseksi, silti jaksoin toivoa parasta. Illan aikana rinnat alkoivat olla lähempänä normaalia kuin arkaa ja nyt aamulla naamakin oli jo aika hyvässä kunnossa.
 
Eniten harmittaa miehen puolesta, helvetti kun menin sille näistä "oireista" kertomaan.
 
Miksi sitä edes uskoi mahdollisuuksiin? Kuitenkin tiesin että luget voi aiheuttaa raskausoireiden kaltaisia oireita... Tyhmä mikä tyhmä. Paska mikä paska... :(
 
Nyt ei jaksa edes miettiä mitään kuvaa tähän. Pakko lähteä töihin päin ja illalla sitten "hyvillä mielin" pikkujouluihin.
 
[G kiittää ja kuittaa!

torstai 21. marraskuuta 2013

"Sun tissit on isommat..."

^ Totesi mies yllättäen tänäaamuna.

Ja hän kyllä tietää. Jaottelen miehet aina naisen ruumiinosan mukaan, siis mikä heitä eniten kiinnostaa ja innostaa. Mieheni kuuluu tissimiehiin. Joten hän jos sanoo, että rinnoissani on jotain erilaista, sen on oltava totta. Kaiken lisäksi tuo hänen kommentti tuli melko ohimennen eli emme puhuneet aiheesta valmiiksi mitenkään (minä lähinnä torkuin ja yritin herätä :D).

Kuva

Eilen illalla mies päivitteli sitä, kuinka minun rinnat ovat normaalia aremmat ja tottahan sekin on. Niiden kipu vielä vaihtelee kovasti. Jonain hetkenä rinnat eivät ole kovin kipeät, vain arat ja sitten viiden minuutin päästä saatan parkaista kun mies vaan hipaisee niitä.

Joten... Näiden todisteiden vallitessa, päätin että testaankin jo huomenna (dpo 14). Jos en jostain syystä olekaan raskaana, niin haluan että nämä oireet loppuvat mahdollisimman pian. Ja senhän pitäisi onnistua, kun lopetan luget. Jos olen raskaana, kuten fiilis kertoo, minulla on aikaa kehittää sepitys miksi en juo työpaikan pikkujouluissa illalla.

Kuva

Lääkärihän sanoi minulle inssikäynnillä, että testaa kahden viikon päästä. Joten huominen olisi se juuri oikea päivä. Ensin vain ajattelin että on parempi testata rauhassa lauantaina, kun ei ole töihin lähtöä. Mutta... Monet testaavat työaamuna, joten mitäpä väliä sillä nyt sinänsä on?

En ole edes varma onko minulla kotona yhtään r-testejä! :D Toivottavasti muistan tarkistaa tänään.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Vau!

Siis todellakin iso kiitos mahtavista tsemppauksista!!

Kuva

On jotenkin todella uskomatonta ajatella miten moni vaivautuu kannustamaan MINUA...

En ole näistä epämääräisistä oireista kertonut kellekään täällä "oikeassa maailmassa". Tai no, mies tietää tietenkin tuosta valkovuodosta (ja ehkä on huomannut finnitkin), mutta ei osaa yhdistää sitä mahdolliseen raskauteen. En halua innostaa miestä, jos se olisikin (taas kerran) turhaa.

Kavereillekaan en ole viitsinyt kertoa. Haluan pitää mahdollisen raskauden salassa mahdollisimman pitkään, vaikka se tulee olemaan vaikeaa. Niin moni kuitenkin tietää jo meidän hoidoista ja niiden aikatauluista.

Noh, murehdin mahdollista salaamista ja kertomista sitten jos kun siihen testiin ilmestyy se toinen viiva. Enää kolme yötä ja sekin selviää.

[G: kp24, dpo12

maanantai 18. marraskuuta 2013

Voi oire, oire

Listaanpa ylös parit oireet viikonlopulta, jotka siis jatkuvat edelleen.

- Lauantaina (kp 20, dpo 8) huomasin että olen herkistynyt. Katsoin Australian Master Chefiä ja kun siinä yhdellä kilpaililjalla oli todella huono tuuri, niin minä ihan silmät kosteina surin hänen puolesta. Näin myös yhden mainoksen, mistä minulle tuli mieleen minun ja miehen lähestyvä viikonloppureissu, aloin pohtia että kuinka kivaa meillä tuleekaan olemaan ja taas silmät kostui. Tänään aamulla katsoin Huomenta Suomea ja siinä kuvattiin ennen mainoskatkolle siirtymistä Iittalan tuikkukippoja ja jostain syystä myös se herkisti minun mieleni! :D Tässä nyt muutama esimerkki.

- Eilen sunnuntaina ihmettelin että miksi nyt yht' äkkiä lugemössö on alkanut tulla niin "suurella voimalla"  ulos. Ei se ennen ole tullut kuin vain oikeastaan vessakäynneillä. Jouduin ottamaan käyttöön ihan pikkuhousunsuojan! Kunnes illemmalla totesin, että taitaakin olla valkovuoto lisääntynyt.

Kuva

- Eilen huomasin myös, että naamani kukkii normaalia enemmän. Vaikka kuinka pesen, puunaan ja rasvaan (eilenkin olin ihan ilman meikkiä), niin pikkunäppyjä tulee silti lisää eikä edes vanhat katoa!

Kuva

Pohdittavaksi jää, ovatko nämä oireet oireita, "oireita" vai lugeoireita.

Viisi päivää testiin, jotenkin yllättävän nopeasti on aika mennyt. Toivottavasti sama meno myös jatkuisi.


Tuo alempi kuva on muuten ihana! Kun vaan olisi teksin perässä ?-merkki, niin se olisi täydellinen. ;)

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Ajatusten on / off

Turhauttaa. Kun vaan osaisin olla ajattelematta!
 
Minulla tuli tuossa pari päivää sitten joku haava yhdynnän yhteydessä, erotan kyllä haavan veren tiputteluverestä. Haavassahan ei ole mitään erikoista, minulle on jo monta monta vuotta välillä tullut niitä haavoja joista tulee vähän verta. Mutta... Nyt sitten on tullut lugemössön (hehe, mikä termi!) mukana välillä vähän punertavaa, enkä sitten ole varma onko se siitä haavasta johtuvaa vai kenties tiputtelua, jolloin se tarkoittaisi ettei luget auta. Ja myös sitä, että mulla on taas kerran toivo menetetty...
 
Kuva
 
Olen kuitenkin yleisesti hyvillä mielin ja hyvällä tuulella, joten en jaksaisi ajatella ja arvuutella tälläistä! Se oikein pistää ärsyttämään.
 
Haluaisin uskoa ja jaksaa toivoa, mutta enpä oikein tiedä. Pettymys pelottaa. Kunnon pettymyksestä onkin jo hetki aikaa, joutuuko sen nyt taas kokemaan?

perjantai 15. marraskuuta 2013

Joululahjaideoita MiniMintiltä

Tässä postauksessa mukana MiniMint.
 
Jos haluat ostaa pukinkonttiin laadukasta vaatetta tytölle, niin suosittelen todellakin Mash Junioria! Disney-lisenssin omaava Mash käyttää tyylitellysti kaikilla ihanimpia Disney-hahmoja. Unohtamatta tietenkään kimalletta ja rusetteja.
 
http://www.minimint.fi/brandit/mash-junior
 
Kasasin yhteen myös lempparilelujani, niistä joitain saattaa päätyä minun ostoslistallekin ja jonkun pikkuisen pukinkonttiin... ;)
 
http://www.minimint.fi/brandit/muumi

http://www.minimint.fi/brandit/mauri-kunnas

http://www.minimint.fi/brandit/myyra
 
Kuvia klikkaamalla pääset tutustumaan koko valikoimaan!
 
Ja tietenkin jo ennen joulua pitää muistaa hankkia...
 
Kalenteri 1 ja kalenteri 2
 
...joulukalenterit koko perheelle. Olen ehkä vähän naurettava, mutta suurena muumifanina haluaisin näistä toisen ihan itselleni! :D
 
Ehkä kuitenkin pidän huolen että molemmille kummipojille ostamme kalenterit.

Oleko jo ostanut lahjoja?

Liian onnellinen?

Tässä on nyt jo hyvän aikaa rämmitty sen verran syvässä suossa, että tämä sieltä pikkuhiljaa nouseminen tuntuu todella oudolta ja hiukan pelottavaltakin.

Mielialani on selkeästi kohonnut ja sehän on aivan mahtavaa! Alan olla enemmän oma itseni ja sekin taas omalta osaltaan nostattaa mieltä.

Vaikka lapsettomuus on vielä vahvasti päällä, eikä siitä enää lopullisesti pääse eroon, niin toiveet inseminaation onnistumiseen ovat silti korkealla. Ainakin vielä...

Kuva

Rahatilanteemme alkaa taas tasaantua. Se on ollut eritysisesti minulle todella suuri huoli ja stressinaihe jo pitkään. Raha on hassu juttu, sitä vaan tarvitsee että tässä maailmassa selviää.

Meidän molempien terveystilanteetkin alkavat näyttää valoisammilta, edes vähäsen.

Kuva

Mutta on meillä ennenkin ollut pieniä noususuhdanteita samoista aiheista kuin nytkin ja kummasti silti pienen nousun jälkeen on suunta taas kääntynyt toiseen suuntaa. Lopulta ollaan rämmitty siinä samassa tutussa suossa. Jos nyt vielä raskaus menisi ja onnistuisi tästä kierrosta, niin olen aivan varma että jotain pahaa taas tapahtuu.

Tätä alamäkeä on kestänyt jo niin kauan, että tähän on jotenkin oudosti tottunut. Aina kun onnistuu, niin tietää odottaa valmiiksi jotain epäonnistumista. Niin se on mennyt jo kauan, varmaankin n. kolme vuotta.

Ei raskaus vaan voi alkaa nyt, se olisi liian täydellistä... Vaikkakin kaukana täydellisestä.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Ripset ja hormoni?

Meinasi syntyä pieni ongelma, minkä kuitenkin uskoakseni jo ratkaisin.

Otan itselleni aina silloin tällöin rispisen pidennykset. Normaalisti ne pysyvät minulla hyvin neljä viikkoa ja otan ne aina samalta luottokosmetologiltani.

Kuva

Nyt minulla on ollut pidennykset viikon ajan ja ripset ovat jo aivan hirveässä kunnossa! Pahemmassa kuin normaalisti neljässä viikossa.

Miehelle valittelin tätä eilen ja hän tietenkin kehoitti minua soittamaan kosmetologilleni. Toki olin samaa mieltä hänen kanssa ja soittoa koko viikonlopun ajan itsekin pohtinut.

Sitten jostain mieleen tuli ajatus. Tällä kertaa olenkin tehnyt jotain erilaista kuin ennen. Olenhan piikittänyt itseeni hormonia! Toki aloin pohtia voisiko se vaikuttaa ripsien kuntoon...

Kuva

Jonkin verran sain asiaa googlettaa, että löysin edes jotain tietoa tai kokemuksia vastaavasta. Löysin pari sivua, toisen suomeksi toisen englanniksi. Molemmissa puhutaan raskauden vaikutuksesta ripsiin, mutta ajattelisin että hormoni kuin hormoni.

Suomalaisessa Glitz & Glam -blogissa kirjoittaja kertoo kuinka hänen ripsiensä kunto heikkeni rajusti raskauden aikana.

Täällä kerrotaan (englanniksi) juurikin ripsien pidennyksistä ja raskaudesta. Siitä, miten joillain raskaus aiheuttaa ripsien tippumisen nopeammin kuin normaalisti ja tämä tietenkin vaikuttaa siihen, miten hyvin (ja kauan) pidennykset pysyvät.

Onneksi löysin jotain tietoa ja voin varmaan näistä päätellä, että minun ripsien tämänhetkinen huono kunto johtuu juurikin hormoneista. Ei tule sitten turhaan moitittua hyvää kosmetologia.

perjantai 8. marraskuuta 2013

Hellouuu!

Ensimmäinen inseminaatio onnistuneesti takana! Nyt vain odotellaan.

Miehen pesun jälkeinen tulos oli todella hyvä, muistaakseni reilu 70 milj. siittiötä, joista 84% oli A-laatua.

Saimme muutaman pesua edeltävän tuloksen itsellekin paperille (suluissa normaalin vähimmäismäärä):

Siittöiden määrä: 125 milj. /ml (>15 milj. /ml)
Kokonaismäärä: 312,5 milj.
Eteenpäin liikkuvia: 47% (yli 32%)

Kuva

Toimenpide itsessään ei tuntunut miltään! Olin oikeastaan yllättynyt kun lääkäri sanoi "noin, se oli siinä sitten" ja laski toimenpidepöydän alas. :D Kysyin vielä mahdollisuutta johonkin tukilääkitykseen, koska minulla on sitä tiputtelua lähes joka kierrossa. Sain Lugesteron-reseptin ja se tulisi aloittaa tänään illalla. Lugeja olisi tarkoitus käyttää 2 viikkoa (aamuin illoin), mutta huomasin äsken että lääkäri määräsi minulle vain 15kpl pakkauksen... Joten pitänee tiistaina soittaa polille ja tarkistaa oliko se vain vahinko.

Todella hyvällä fiiliksellä ollaan, ehkä vähän liiankin hyvällä. Mies on myös tosi innoissaan ja kotimatkalla puhuttiinkin paljon eri asiosta, mutta kaikki kuitenkin jollain tavalla perheeseen liittyvää. <3

Onhan tässä myös pieni pelko perseessä. Mitä jos menkat tuleekin? Silloin me molemmat petytään todella paljon...

torstai 7. marraskuuta 2013

Isyyslain uudistus

Kylläpä tuli hyvä mieli, kun aamulla lähes ensitöikseni avasin Ilta-Sanomien mobiilisovelluksen ja näin siellä uutisen mahdollisesta isyyslain muutoksesta!

Muutoksen tarkoituksena olisi helpottaa isyyden tunnustamista avoliitossa. Ensi viikolla julkaistavassa ehdotuksessa esitetään, että isyyden voisi tunnustaa (ainakin selkeissä tapauksissa) jo ennen lapsen syntymää neuvolakäynnin yhteydessä. Nykyäänhän avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isyyden voi tunnustaa vasta kun lapsi on syntynyt ja äiti saa kutsun lastenvalvojan luo.

Tämä nykyinen käytäntö on minun (ja ilmeisesti aika monen muunkin) mielestä melko vanhanaikainen ja turhauttava. Tietyissä tapauksissa toki ymmärrettävä, mutta esimerkiksi meidän kohdalla se tuntuu todella tyhmältä. Joutuisimme siis vielä lapsettomuuden jälkeenkin todistelemaan että "juu-u, kyllä tämä mies se isä on". Tämä mies, jonka kanssa olen elänyt avoliitossa 4½ vuotta ja jonka kanssa yritin lasta yli 2 vuotta! Mutta mitähän tarkoittaa tuo "selkeä tapaus"?

Kuva


"Isyyslain muutoksella halutaan turvata lapsen asema esimerkiksi niissä tilanteissa, joissa äiti kuolee synnytyksessä tai pian syntymän jälkeen, tai joissa isä kuolee tai sairastuu vakavasti pian vauvan syntymän jälkeen."

Joten siis minun puolesta tämä muutos olisi enemmän kuin tervetullut! Nyt vain toivotaan että ehdotus menee läpi ja muutos astuisi voimaan mahdollisimman pian.

Kuva

Jutun voit lukea kokonaisuudessan Helsingin Sanomien -sivuilta täältä.

Mitä mieltä olette, hyvä vai huono juttu?

Nössö

Heh, heh... Minäpä pistin eilen illalla itseeni sen Pregnyllin.

Noh, minäpä meinasin myös pyörtyä!!!

Sain sen kuitenkin ihan hyvin sekoitettua ja pistettyä, vaikka se pistäminen vähän jännittikin koska se neula oli vähän pidempi kuin Gonal-kynän neula. Mutta heti kun sain neulan ulos mahasta, tuli huono olo. Ensin vähän ja sitten vähän enemmän, joten lähdin vessaan. Siellä alkoi heikottaa ihan sikana ja sitten nousi tuskanhiki. Löysin onneksi helpotuksen sikiöasennosta ja otsa kylmää vessan lattiaa vasten.

Oli ihan viittä vaille etten oksentanut ja/tai pyörtynyt! Ja sitten kun siitä nousin, niin (ylläri, ylläri) olin ihan valkoinen! Tuli jotenkin nössö olo... Siis toki tiedän että tuollainen on mahdollista, mutta minulle ei ole ikinä käynyt mitään sellaista ja nytkin tämä tuli vähän puskista...

Kuva

Mies sanoi kyllä, että on mulla kova kantti kun pystyn itseäni noin helposti pistämään. <3 Vaikka sitten loppujen lopuksi alkoikin heikottaa...

Taas huomaa miten tämä lapsettomuuden ajatusmaailma vaikuttaa. Tuntuu että koska lasta näin kovasti haluaa, niin pitäisi myös pystyä kestämään kaikki seuraukset.

Tiedän kyllä, tyhmää...