keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Reklamaatio haikaralle

Löysinpä sattumalta tälläisen humoristisen kirjoituksen Ylen nettisivuilta. Anni Alatalo reklamoi, ainakin minun näkövinkkelistä katsottuna, ihan tavallisesta lapsiperheen arjesta. Luin tekstin ja mielestäni se oli hauska. Ymmärrän häntä jostain kumman syystä ihan hyvin, vaikka omakohtaista kokemusta ei olekaan. Mutta tästä kirjoituksesta sain ajatuksen ja päätin kirjoittaa oman reklamaation haikaralle.

Kuva

Hyvä Herra tai Rouva Haikara,

Koska osoitteemme on teiltä jostain syystä tainnut hukkua, reklamoin seuraavista asioista:

Haluan takaisin entisen itseni. Sen iloisen, pirteän ja innostuneen ihmisen. Voisitteko palauttaa myös avoimuuteni ja sosiaaliset taitoni? Mennessänne voitte viedä tämän masentuneen ja surullisen olion sekä ylimääräisen synkyyden.

Lisäksi palauttaisin muutamat leikkausarvet vatsastani ja jos välttämättä haluatte, niiden tilalle voin ottaa muutamat raskausarvet.

Mikäli löydätte vielä joku päivä perille, saisitte viedä mennessänne punaisella autolla ajavan tätini. Mutta vain yhdeksäksi kuukaudeksi.

Voisitteko myös palauttaa kaikki rahat, jotka näihin tutkimuksiin sekä hoitoihin on mennyt teidän eksymisenne vuoksi? Meiltä kyllä löytyy kuitit.

Valittaisin myös eksymisenne vaikutuksesta seksielämäämme, mikä muuttuu aina hetkittäin kovin kaavamiseksi ja suorittamiseksi. Näiden lisäksi huomauttaisin siitä paineesta, mitä sen harrastaminen tiettynä aikana kuukaudesta tuottaa.

Lisäksi vaadin korvausta kaikista niistä asiattomista sekä myös vähemmän asiattomista uteluista, tiedusteluista sekä neuvoista ja "kannustuksista", joihin olemme teitä odottaessa kohdanneet.

Pyytäisin takaisin myös muistiani, johon ei enää mahdu muuta kuin ulta-ajat, piikitykset, suunnittelukäynnit ja kiertopäivät.

Pientä korvausta pyydän myös mielenterveyteni tilasta. Pientä siksi että masennukseni ei ole täysin teidän syytänne, mutta osakorvaus olisi silti toivottu.

Pyytäisin teitä ottamaan huomioon myös jatkuvat tuottamanne pettymykset sekä toimintanne epävarmuuden ja sen aiheuttaman epätoivon.

Toivottavasti löydätte pian perille,
[G - odotan.

tiistai 29. lokakuuta 2013

Ultra siirtyi, piikki siirtyi

Soitin hetki sitten polille ja siirsin ultra-ajan. Ajan sain tiistaille ja sovin samalla hoitajan kanssa, että alankin piikittämään jo huomenna. Tämä siitä syystä että ehtisin piikittämään 6 kertaa ennen ultaa ja ohjeistuksenkin mukaan piikityksiä aloitetaan kp 3-5. Minulla ne siis piti alkaa kp4, mikä nyt muutettiin kiertopäivä kolmoseksi.

Kuva

Nythän minulla on ensimmäiset kuukautiset laparoskopian jälkeen, mutta mitään erityistä muutosta en huomaa. Kivut ovat hyvin pitkälti samat, vuoto samanlaista. Yhdyntäkivuista on paha antaa mitään kovin kattavaa mielipidettä (vielä), mutta ainakaan tähän mennessä ei ole sattunut todellakaan niin usein kuin ennen.

Löytyisiköhän lukijoiden joukosta joku joka osaisi neuvoa tyhmää? Uskoisin niin.

Olenko nyt ymmärtänyt oikein:

Kun on ensimmäisen kerran piikittänyt Gonal-F:ää, sitä voi pitää sen jälkeen huoneenlämmössä eikä sitä saa laittaa sen jälkeen takaisin jääkaappiin?

Miksi ihmeessä pakkausselosteessa lukee näin:

 "Säilytä jääkaapissa (2ºC 8ºC). Ei saa jäätyä."

"Valmistetta saa säilyttää sen kestoaikana korkeintaan 25ºC:ssa enintään kolmen kuukauden ajan. Sitä ei saa laittaa takaisin jääkaappiin, vaan se on hävitettävä kolmen kuukauden jälkeen ellei sitä ole käytetty."

"Avattua kynää saa säilyttää enintään 28 päivää jääkaapin ulkopuolella (korkeintaan 25°C:ssa)."

Eli ensin siinä lukee että kynää pitää säilyttää jääkaapissa, sitten lukee että kynää saisikin pitää 3kk jääkaapin ulkopuolella ja sitten taas että sitä saa säilyttää avattuna max 28 päivää jääkaapin ulkopuolella. What?! :D

Olenko vaan liian kirjaimellinen? Varmaankin tuo 28 päivää avattuna ja huoneenlämmössä on se määritys minkä mukaan kannattaa mennä? Ja siis ensimmäinen kertako kuuluu piikittää suoraan jääkaapista?

Kuva

Onpa taas todella fiksu olo...

maanantai 28. lokakuuta 2013

2 ja 6

Varmaankin ensimmäistä kertaa koko yritysaikana olen rehellisesti iloinen siitä, että täti saapui! Kyllä sitä sitten jo odoteltiinkin ja torstaina alan leikkiä neulatyynyä. Mies kysyi minulta lauantaina että olenko varma että pystyn itseäni piikittämään, että se ei välttämättä olekaan niin helppoa. Mutta ainakin vielä olen asian suhteen melko itsevarma. Kuitenkin varmistan että mies on kotona torstaina klo. 17.00. Ihan vaan varoiksi, jos tuleekin ongelmia.

Kuva
Vaihtelua tämäkin. Ihan hyvillä mielin lähden katsomaan mitä tämä kierto tuo tulleessaan ja ainakin tällä hetkellä elämä näyttää edes pikkuisen valoisammalta kuin vielä pari viikkoa sitten. Eilen olin todella energinen, toivottavasti vielä tänäänkin. Saisin joitain rästiin jääneitä kotihommia pois alta. Katsotaan sitten kauanko se valoisuus jaksaa pysyä minun yllä. Huomenna soitan polille ja siirrän ulta-ajan.

Kuva

Kiva viikkoa kaikille ja muutaman uuden lukijankin toivotan tervetulleeksi! :)

[G, kp1 & yk26

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

102,88 euroa köyhempi ja vailla tätiä

Pakko myöntää että kyllä se vähän kirpaisi kun perjantaina hain Gonal-F -lääkkeeni apteekista. Kelakorvauksen jälkeen kuittiin piirtyi summa 102,88€. Vielä enemmän kirpaisi ajatus siitä, että tämä voi olla vasta alkua! Tietenkin toivon että näin ei olisi, mutta todennäköisyys siihen on melko suuri.
 
Kuva
 
Olin lähes satavarma että kuukautiseni olisivat alkaneet eilen. Mutta ei. Ei niin mitään merkkiä vieläkään! Ja tähän väliin huomautan heti, että EN voi olla raskaana. Kuitenkin ovulaatio-oireeni olivat sen verran selkeät ja tuota maagista asiaa nimeltä seksi, uskalsin harrastaa vasta 5 päivää ovisoireiden jälkeen.
 
Tänään on kiertopäivä 32, joten ei mennä vielä mitenkään erityisen pitkällä. 32 on ollut se maksimimäärä viime aikoina. Joten jos ei tänään, niin huomenna sitten. Joka tapauksessa ultra-aika minun pitää siirtää. Se siis varattiin alustavasti 1.11, mutta koska pääsen aloittamaan piikityksiä aikaisintaan vasta 30. päivä, tuo varattu aika olisi turhan aikaisin.
 
Kuva
 

torstai 24. lokakuuta 2013

Gonal-F: Check! Parents: Not.

Melkein unohdin, mutta sentään muistin käydä eilen tilaamassa apteekista Gonal-F:n. Haen sen huomenna. Kyselin jo silloin kun kävin hakemassa masennuslääkkeeni noistä käytännöistä. Eli onko Gonal-F:ää tässä kyseisessä apteekissa varastossa vai pitääkö se tilata. Ja kuinka paljon aikaisemmin pitää tilata.

Lääke neuvottiin tilaamaan iltapäivällä, jolloin se on seuraavana päivänä apteekissa. Minä en pääse töistä lähtemään noin vain iltapäivällä käymään apteekissa, joten tilasin sen sitten jo kaksi päivää aikaisemmin. Jos tilauksen olisi tehnyt vasta perjantaina, olisi tämä (kylmää vaativa) lääke ollut apteekissa vasta tiistaina. Joten ajattelin olla hyvissä ajoin liikkeellä!

En ole ikinä pistänyt itseäni, enkä ketään muutakaan, mutta en minä siltikään pistämistä jännitä. Ainakaan vielä. Eihän se nyt mitään rakettitiedettä ole!

Kuva


En tainnutkaan tänne kertoa, mutta hieman ennen minun leikkausta kerroimme miehen äidille koko totuuden tästä meidän tilanteesta. Hän otti sen (kuten oletimmekin) oikein hyvin. Toki oli hieman huolissaan meidän jaksamisesta ja muusta vastaavasta. Viime lauantaina kävin yksin anoppilassa ja juttelimme sitten niitä näitä, myös tästä meidän jatkotilanteesta. Anoppi tuli sitten kysyneeksi, että olemmeko puhuneet minun vanhemmille. No emme ole. Syitä on monia, mutta päällimmäisenä syynä se että en todellakaan tiedä miten vanhempani reagoivat, enkä todellakaan halua kuulla mitään tuomitsemista. Asia on itselle kuitenkin niin arka.

Anoppi toi esiin muutaman hyvän pointin:

- Olemme aikuisia ihmisiä ja teemme omat päätöksemme
- Diagnosoidun endometrioosin takia on todella tärkeääkin että yritämme lasta nyt emmekä "huomenna"
- Minua saattaisi helpottaa, jos saisin kerrottua heille

Kuva
Minullahan on suuri syyllisyys siitä että kerroimme miehen äidille, mutta oma äitini on autuaan tietämätön asiasta. Meillä on kuitenkin todella hyvät välit ja voin normaalisti puhua äidilleni ihan mistä vain. Äitini on kuitenkin niin vahva persoona, että on hyvinkin todennäköistä että hänen ensireaktio on jotain "ei niin mukavaa". Mutta toisaalta taas, osaan minäkin sanoa äidilleni tarvittaessa vastaan ja huomauttaa hänen kantansa huonot kohdat.

Miehen kanssa otin tämän asian esiin sunnuntaina, mutta keskustelu jäi hieman vaiheeseen. Mahdollisesti jatkamme keskustelua lähipäivinä ja pohditaan miten toimitaan.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Hiljaisuus

Tällä suunnalla ei tapahdu sitten yhtikäs mitään. Ei ole piinailtavaa, ei mitään erityistä. Kunhan odottelen.
 
Odottelen tätiä, odottelen uutta kiertoa.
 
Ja odottelen myös sitä että pääsen ensimmäistä kertaa pistelemään.
 
Kuva
 
Viime viikkoisista raskausuutista toisen sain käsiteltyä itsekseni hyvinkin nopeasti, mutta toista en edelleenkään pysty sulattamaan. Ehkä se tästä sitten ajan kanssa. Toivottavasti.
 
Muuten mielialat on olleet ihan siedettävästi kurissa.
 
Tänään on kp 25, menkat alkavat varmaankin loppuviikosta. Katsotaan nyt palautuuko kierto normaaliin vai miten käy. Laparoskopialla tuskin on mitään vaikutusta.
 
Viikonloppu mennyt rauhallisissa merkeissä ja niin ajattelin sitä jatkaakin.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Yhteenveto raskausuutisista

Nuo raskausuutis-postaukseni (tämä ja tämä) herättivät kovin paljon keskustelua ja sainkin paljon kommentteja laidasta laitaan. Osa oli ymmärtänyt asian ytimen paremmin kuin toiset. Siltikin jokainen (asiallinen) kommenti on oikein tervetullut, juurikin keskustelun syntymisen vuoksi! Joillekin ehkä asia kolahti hieman arkaan paikkaan ja toiset taas pystyivät samaistuimaan minun ajatuksiini.

Ajattelin kuitenkin vielä summata yhteen muutaman ajatuksen, ettei kellekään jäisi ns. paskan maku suuhun.

Kuva

Olen ollut, ja tulen olemaan, aina sitä mieltä että jokainen toivottu lapsi on mahtava asia. Tulee se sitten kenelle tahansa ja mihin elämäntilanteeseen tahansa. Ja vielä selventääkseni: vaikka lapsi ei olisi suuniteltu, ei se tarkoita etteikö se olisi loppujen lopuksi toivottu.

Kun kirjoitin ensimmäiseen postaukseen, että tämä tuleva isä on "vasta" 20-vuotias, tarkoitin sillä sitä, että eihän se 20-vuotias nyt enää NIIN nuori ole. Muistutellaanpa vielä kaikkia, että itsekin olin 21-vuotias kun olemme yrityksen aloittaneet.

En kirjoittanut missään kohtaa, ettäkö nuori äiti olisi huono äiti. Enkä näin myöskään ajattele. Toki joissain tapauksissa nuori äiti (ajatellaan että alaikäinen) on vielä itsekin melko lapsellinen, joten lapsen hoito voi olla melkoinen sokki.


Kaiken kaikkiaan: olen nyt käsitellyt näitä uutisia itsekseni ja pikkuhiljaa alan sopeutua. Kaikki aikanaan.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Gonal-F ja Escitalopram Actavis

Lapsettomuuspolilta päivää! Endoa on saatu putsattua vasemmalta puolen hyvin, vaikka se johdin siellä hieman tukkoinen onkin edelleen. Endometrioosi on siis mulla lievänä, eikä mitään ovulaatiohäiriötä ole, tiedä sitten miten se diagnoosi sinne mun papereihin oli päätynyt... Oikea puoli on hyvässä kunnossa, priimaa tavaraa. ;) Vasen munasarja oli kiinnikkeillä kiinnittynyt kohtuun ja sieltä se "endokysta" on myös puhjennut, mutta kaikki saatiin poistettua.

Jatkosuunnitelmat on seuraavat: Ensi kiertoon heti inssi eli marraskuun alkuun ajoittuu. Mulle määrättiin Gonal-F:ää 37,5 yksikköä per päivä, alkaen kp4. Jos kierto alkaa kuten odotettavissa on, niin ensimmäinen seurantaultra on 1.11. Inssiä kokeillaan 2 kertaa (max kolme). Jos ei tule tulosta niin ensi vuoden alussa, lopputalvesta, on edessä IVF. Jonot ei ole kuulemma kovin pitkät. :)
 
Kuva

 Psykiatrilla kävin siis myös ja sain masennuslääkityksen (Escitalopram Actavis). Todella pienen annostuksen (5mg), vain tukemaan noita minun keskusteluja sairaanhoitajan kanssa. Jos saatais mun itkuisuus yms kuriin. En kovin mielelläni lääkitystä haluaisi, mutta tuo lääkäri kyllä perusteli sen niin hyvin, että siinä mielessä ihan hyvillä mielin sen huomenna aloitan. Parissa viikossa pitäisi jotain vaikutusta näkyä.

Ensiaskel kohti kohti katkeraa ämmää?

Eikä siinä vielä kaikki!
 
Eivät loppuneet raskausuutiset tuohon edeltävään... Mies kun tuli nukkumaan ja kertoi että eräs raskaushuhu (mikä ei kylläkään ollut minun korvia tavoittanut) piti paikkansa. Tämäkään ei tullut suoranaisena yllätyksenä minulle, tällä isällä on nimittäin ennestään kaksi lasta. Ikää en ilmeisesti saisi kommentoida (erään edellisen postauksen kommentin mukaan), mutta tässä toisessa tapauksessa on tulevalla äidillä ikää 17v. Kyllä. Jokainen elää elämäänsä niin kuin haluaa.
 
 
Näissä uutisissa ajoitus mättää ja pahasti. Ihan kuin kaikki muut tulisivat helposti raskaaksi ja me olemme menossa puhumaan miten rajuihin hoitoihin lähdettään, että tulisimme raskaaksi...
 
Tästä on kai yksi suunta ja se on katkera ämmä, joka ei osaa olla onnellinen toisten puolesta.
 
Vaikka kyllä olen ihan onnellinen ja ihan rehellisesti toivon näille pareille kaikkea hyvää. Mutta juuri tällä hetkellä en kestäisi nähdä näiden ihmisten naamaakaan ja se vasta syylliseltä tuntuukin. Varsinkin kun en halua olla katkera, en surullinen. En HALUA tuntea näin! Mutta tunnen...

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Itkua ja jotain muutakin


Vastaan pistin, mutta tänään tuli sitten eka kertaa ihan rehellinen itku kun kuulin raskausuutisen... Mies sanoi että yksi hänen kaveri saa lapsen, oli kuulemma kertonut uutisen miehelle ihan yllättäen kun oli porukassa tullut jotain puhetta lapsista. Raskaus on kai vasta aika aluillaan. Eipä siinä mitään, tämä jätkä on tosi mukava tyyppi mutta en sitten tiedä miten tasapanossa hänen suhde on, kun ovat palanneet naisen kanssa yhteenkin vasta parisen kuukautta sitten... Toisaalta olen vähän odottanutkin tätä uutista, mutta en siltikään sitä tahtonut uskoa. Jätkällä (ja kai muijallakin) ikää "vasta" 20v. Nojaa... Tällä mennään. Hieno juttu heille.
 
Kuva

Kun aloin itkeä, eikä sille sitten tullut mitään loppua niin mies totesi "ei näköjään olisi sulle saanut kertoa". Jep, oikein klassinen kommentti. Minäpä siihen sitten vastasin "nii-i, tätähän mä just eniten pelkään, että kun ihmiset saa tietää meidän tilanteesta, niin sitten ne ei uskalla enää kertoa mulle mitään ja saan tietää tälläiset jutut kun joku tulee maha pystyssä kylään tms. Että sepäs sitten tuntuukin hyvältä!" ja että "parempi tietää, kuin että mulle valehdeltaisiin". Kyllä mies sitten tajusi mun pointin, onneksi.
 
Toisaalta tuli tosi syyllinen olo, kun reagoin niin. Vaikka se on ihan ymmärrettävää ja minun tilanteessa oleville ihan normaaliakin. Vaikka olen ennenkin kuullut samankaltaisia uutisia ja vaikka ne olisivat tuntuneet pahalta, mutta en minä itkemään ole siltikään alkanut.
 
 
Ja asiasta kolmanteen: huomenna tiedossa psykiatri + polikäynti. Saan tarkempaa tietoa leikkauksesta ja tiedetään miten lähdetään etenemään. :) Huomiseen siis!

torstai 10. lokakuuta 2013

Uutta banneria pohdiskelen, mielipiteitä kaipaan!

Ensinnäkin, kiitos kaikille mahtavasta tuesta mitä olen saanut kahteen edelliseen postaukseen! <3
 
Ja sitten asiaan. Jo jonkin aikaa olen haaveillut uudesta bannerista ja nyt jotain ideaa kyhäsin kokoon. Olisi kiva saada teiltäkin mielipiteitä, koska faktahan on se että te sitä enemmän katsotte kuin minä! :D Eli minulla olisi muutamakin kysymys. (Ja lisätäänpä vielä, että blogi on siis muuten tarkoitus pitää täysin saman näköisenä.)
 
1. Mikä näistä pohjista miellyttäisi sinua?
 
1. Lila

2. Kukka

3. Kaksivärinen

4. Sweet
 
2. Millä fontilla blogin nimi olisi hienoin?
 
 
Tämänhetkinenhän on tuo Emily's Candy.
 
3. Pitäisikö bannerissa lukea tuo teksti "Plussan odotusta. Vauvan odotusta?" ?
 
4. Mitä vielä? Vapaa sana.
 
Olisin tosi kiitollinen jos mahdollisimman moni jaksaisi kertoa mielipiteensä! :)

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Kipua

 


 
Miten maailma sortuu sun jalkojen alta,
kumpa tää fuckin painajainen ois vaan unta,
ei munkaa olis kylmä enää ikinä,
ja sulla on niin pitkä aika elää ku toi kello tikittää.
 
Ja et voin täst ehkä joskus jolleki kertoo...

tiistai 8. lokakuuta 2013

Kuka tuo on?

Kamala tunne...
 
Se kun huomaat ettet ole enää lainkaan oma itsesi.
 
Olin tänään toista kertaa käymässä psykiatrisen sairaanhoitajan luona, maanantaina käyn juttelemassa psykologin kanssa.
 
Jo näiden kahden käynnin jälkeen huomaan asioita. Tässä illan myötä olen miettinyt itseäni, niin sanotusti "ennen ja jälkeen". Lapsettomuus ei ole ainoa painolastini. Paljon on tapahtunut. Ei välttämättä mitään maata mullistavaa, mutta hirmu paljon samaan aikaan. Jopa sairaanhoitaja totesi, että kylläpä meillä on epäonnea riittänyt.
 
Kuva
 
Olen hiljainen ja tyyni. Hillitty. Jotain mitä en normaalisit ole! Ihan kuin kovettaisin itseni ja tarvittaessa sulkisin kaiken ulkopuolelle.
 
En haluaisi mitään lääkkeitä, mutta jos sitä vaihtehtoa minulle tarjotaan, niin pitäisikö siihen silti tarttua? Toisaalta en kestä itseäni tälläisenäkään, mutta toisaalta tahdon uskoa että asioista puhumalla saataisiin jo paljon aikaan.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Ketähän arpaonni suosii.....?

Minä se vaan toivun kovaa vauhtia, joka aamu herään ja yllätyn miten paljon parempi olo kuin edellisenä. :) Särkylääkettä syön toki edelleen, mutta liikkuminen alkaa sujua jo normaaliin tahtiin ja pystyn jopa nukkumaan kyljelläni! ;) Eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu.
 
 
Mutta niin. Arvonta-aika päättyi eilen, joten ei pidetä ketään liian kauaa jännityksessä, vaan hoidetaan muodollisuudet hetimmiten pois. Todella kivasti tuli osallistumisia, kiitos kaikille! <3 Yhden osallistumisen jouduin tiputtamaan pois, koska kyseinen arpa ei osallistunut sääntöjen mukaan. Arvonnassa avusti Random number generator.
 
Jaaaaaa.... Se onnekas voittaja-arpa, on tällä kertaa arpa numero....
 
 
...eli Mimmu!!
 
Paljon onnea! Olehan minuun pikimmiten yhteydessä: odotanblog@gmail.com
 
Mimmun toivoma tuote:
 
 
Jos arpaonni ei tällä kertaa suosinut, mutta mielesi silti tekee Ullunganin villatuotteita (tai jotain muuta talvivaatetta), muistahan silloin hyödyntää MiniMintin talvivaate-ale!
 
Saat -35% koodilla SNOW

lauantai 5. lokakuuta 2013

Virallisesti viallinen nainen

And I'm back!
 
Olin eilen jo hyvissä ajoin kotona, mutta huilailin vain koko päivän. Eipä ollut oikeastaan mitään mielenkiintoa tulla tietokoneelle. Olin vain iloinen kun pääsin kotiin ja omaan sänkyyn.
 
Näin lääkärin eilen aamulla, mutta enpä paljoa siitä käynnistä viisastunut. Tämä lääkäri tuli ilmeisesti hieman "pakolla" minua katsomaan, eikä ollut perehtynyt ja/tai kiinnostunut minun tapauksesta juurikaan. Jo lääkärin asenteesta johtuen, ei minun tehnyt mieli paljoa mitään kyselläkään häneltä. Mutta siis, mitä selvisi?
 
Kuva
 
Endometrioosi varmistui. Jos ymmärsin oikein, niin ei mitään kovin rajua. Mutta lääkäri ei sanonut mitään tarkempaa, enkä tajunnut kysyä.
 
Aukiolotutkimus, ok. Varjoaine meni molemmin puoli läpi, mutta vasemmalta heikommin. Lääkäri käytti siitä sanaa "ahdas". Ei sitten selvinnyt, että onko se nyt sitten edelleen "ahdas" vai rassattiinko sitä auki...
 
Mitään olennaista ei poistettu. Eli munasarjat ja johtimet on tallella. Tai ei ainakaan sanottu että mitään olisi poistettu! Eikä hoitoyhteenvedossakaan lue mitään siihen viittaavaa.
 
Sitten tarkistin lääkäriltä että se 14. päivän poliaika on ok ja totesin mielessäni että silloin sitten kuulen paremmin, lääkäriltä jota hieman enemmän kiinnostaa minun asiat.
 
Kuva
 
Kotona vasta osasin lukea hoitoyhteenveto-paperia oikein.
Tulosyy: Muu tai määrittämätön munasarjakysta
Päädiag: Munasolun irtoamattomuuteen (anovulaatioon) liittyvä naisen hedelmättömyys
Sivudiag: Munasarjan endometrioosi
 
Olen ihan vain pikkuisen hämilläni tuosta päädiagnoosista! Minulle ei ole ikinä missään sanottu, että ovulaation kanssa olisi jotain ongelmaa! En halua vielä ihmetellä liikaa, koska voihan tuolle olla jokin "piilomerkitys" (tai sitä toivon), mutta tämä(kin) asia selviää sitten viikon päästä polilla.
 
Vointi on ihan hyvä, koko ajan vähemmän kipuja ja helpompi olla.
 
Mutta nyt taidan mennä taas hetkeksi makoilemaan. :)

torstai 3. lokakuuta 2013

Sairaalassa

Täällä edelleen. Lääkäriä en nyt sitten tänään nähnyt, joten menee huomiseen. En siis tiedä mitään vieläkään. Vähän ärsyttää... Mutta huomenna olen sitten viisaampi.



Hieman olen huonovointinen kun nousen pystyyn, pari kertaa oksennettukin. Vessaankin olen pari kertaa itseni saanut "raahattua", jee. Makuulla olo on ihan hyvä. Sain yöksi vielä vähän vahvemman särkylääkkeen. Jälkivuotoa ei ole ainakaan tähän mennessä ilmennyt. Hoitaja tuossa koko ajan vakuuttelee että huomenna on sitten jo parempi päivä. :) Eiköhän hän ole oikeassa. Kaikin puolin ihan hyvillä mielin.

Hengissä

Juu eli hengissä ollaan! Osastolla olen ollut jo melkein kaksi tuntia. Vähän vielä väsyttää, joten kirjoittelen myöhemmin paremmin. Operaatio meni ilmeisesti hyvin, lääkäriä en ole vielä nähnyt. Ei ole huonovointisuutta, hartiapistoa on oikealla puolen vähän. Vessassa en ole vielä käynyt, ekalla kerralla saankin sinne hoitajan "seuraksi". Tälläistä... Palailen asiaan siis myöhemmin! :) Kiitos, kiitos kaikille tsempeistä! <3

Se on menoa nyt

kuva

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Ääääääääää!

Mun pää sekoo! Oikeesti.

Kuva

Jännittää niin pirusti, enkä oikein tiedä mikä mua jännittää. Toki, edellisestä nukutuksesta on mulla aikaa se 10 vuotta ja eipä mulle ole sen jälkeen tehty yhtään mitään lääketieteellistä operaatiota. Mutta luulen että kaikkista eniten minua jännittää se leikkauksen tulos. Mitä sieltä löytyy? Voiko siellä olla sittenkin nestekertymä? Mitä jää jäljelle...?

Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia. Huomiseen saakka. Sitten tulee niitä vastauksia.

Vielä hetki töitä ja sitten lähden kotiin.

Mahdankohan nukkua ensi yönä?

tiistai 1. lokakuuta 2013

Testailen vain

Löysinpä pienen testailun jälkeen hyvältä vaikuttavan blogger-sovelluksen puhelimeeni. Saan sitten sairaalasta käsin kerrottua kuulumiset! :) huh, huh... Leikkaus on koko ajan mielessä, eilen selitin miehellekin jotain ihan päätöntä kauppaan menosta, kunnes tajusin että nyt voisi kasata ajatukset että mun jutuista saisi jotain tolkkuakin. :D

Pian se on jo ohi ja sitten ihmettelen miten paljon siitä onkin aikaa!